Työelämässä on saman verran miehiä ja naisia. Tehtyä työtuntia kohden miehet saavat vähemmän palkkaa ja siihen sidottuja etuuksia kuin naiset. Mutta miehet tekevät lähes 30 prosenttia enemmän ansiotyötunteja vuodessa kuin naiset. Jos he eivät tekisi, hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaisi.

Työelämän tasa-arvopolitiikka- raportin laatija, Jyväskylän yliopiston dosentti Raija Julkunen sanoo raportissaan: "Mieselättäjäyhteiskunnassa miehet ovat "ansainneet" enemmän pelkän sukupuolensa perusteella. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana sukupuolen mukainen palkkaero on kaventunut, mutta Suomessa tilanne on 1980-luvun lopulta lähtien jämähtänyt suurin piirtein iskulauseenomaiselle 80 sentin tasolle."

Raportissa sotketaan käsitteet ansiotaso ja palkkataso. Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi enemmän työtunteja kuin naiset.

Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.

Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.

Verotus kuitenkin syö ankarasti miesten korkeampia nimellispalkkoja. Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21. Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.

Suomen talous perustuu mieselättäjäyhteiskuntaan. Päätelmä ei muutu muuksi, vaikka ottaisimme huomioon kotityön osuuden, sillä ajankäytön päiväkirjamateriaalista Hannu Piekkolan työministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.

Elämänkaarta arvioitaessa pitää lisäksi huomioida tilastoista poistettujen asevelvollisten valtiolle ilmaiseksi tekemät työtunnit.

Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Timo Karjalainen kertoi, että vanhuus- ja leskeneläkkeitä suoritettiin miehille 5,7 miljardia euroa ja naisille 6,6 miljardia euroa. Ansioista laskettuna naisten maksujen osuus oli noin 45 prosenttia, mutta naiset saivat maksetuista eläkkeistä noin 53 prosenttia.

Miehet siis kustantavat huomattavan määrän naisten eläkkeistä – kuten myös terveyskuluista. Naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista noin 45 prosenttia. Julkisen sairauden- ja terveydenhuollon sekä vanhustenhuollon menoista naisten osuus vuonna 2002 oli Timo Karjalaisen artikkelin mukaan 59 prosenttia.

EU:n erillisellä luvalla miesten ja naisten vakuutusmaksuja voidaan porrastaa vakuutetun sairausriskin mukaan. Suomen hallitus on anonut ja saanut tämän luvan, ja yksityiset vakuutusyhtiöt soveltavat sitä käytäntöön, mikä on nostanut miesten vakuutusmaksuja.

Milloin samanlainen riskin mukainen vakuutusmaksu mahtaa tulla kolmikannan hallitsemaan työeläkevakuutukseen? Se nostaisi naisten eläkemaksuja roimasti, onhan esimerkiksi tällä hetkellä syntyvän tyttövauvan eliniän ennuste noin seitsemän vuotta poikavauvan ennustetta pitempi.

Kaiken yllä olevan perusteella voimme perustellusti todeta, että elämme yhä mieselättäjäyhteiskunnassa. Sopivia lääkkeitä asian korjaamiseksi ovat aluksi riskin mukaiset sairaus- ja eläkevakuutusmaksut, miesten palkkatason nostaminen naisten tasolle, miesten veroprosentin laskeminen naisten tasolle sekä asianmukaisen palkan maksaminen asevelvollisille ja siviilipalveluksessa oleville.

Lisäksi naisten vuosityötunnit tulee pystyä nostamaan miesten tasolle, jolloin naiset saavuttaisivat miesten ansiotason. Tässä onkin minkä tahansa taustan omaavalle hallitukselle tehtävää kerrakseen.

Pauli Sumanen on eläkkeellä oleva palkkatilastotutkija, joka työurallaan osallistui useiden työajanseuranta- ja palkkajärjestelmien suunnitteluun.

__________________________________________________________________________________________________