ESIPUHE

Naisen euro on 80 senttiä – hokemaa saa lukea tavan takaa. Se on jo niin vakiintunut tietoisuuteemme, että poliitikkoja myöten sillä on alettu ymmärtää, että naisia sorretaantyöelämässä palkkoja määritettäessä.

Kyseiseen propagandistiseen tulokseen on tultu verrattaessa kaikkien miesten keskipalkkoja kaikkien naisten keskipalkkoihin. Eikä eimerkiksi työaikoja ole huomioitu. Vain älykkäimmät muistavat mainita, ettei kyseessä ole miehen ja naisen palkka samasta työstä.

Suomi on vapaa maa ja sitä on pidettävä lähes markkinatalousmaana. Liityttyämme Euroopan Unioniin astuimme globalisaation tielle, minkä seurauksena rajoitukset yleisesti ottaen aiheuttavat taloutemme heikkenemistä vapaassa kilpailussa.Vapaassa kilpailussa syntyy aina palkkaeroja, koska kova kilpailu pakottaa kustannustietoiset yrittäjät taloudellisiin päätöksiin. Vapaassa markkinataloudessa ei ole järkevää palkata työtehtävään isommalla panoksella miestä, jos hänestä ei ole enempää hyötyä kuin naisesta. Vapaassa kilpailussa naisen pienempi palkka mielestäni kieliikin hänen pienemmästä tuottavuudestaan työnantajalle. En ole löytänyt yhtään tutkimusta, joka osoittaisi, etteikö kyseinen 20 %:n
palkkaero olisi aiheellinen eikä siis vastaisi miehen ja naisen työpanoksen eroa maassamme.

Suomessa on ollut tasa-arvolaki vuodesta 1987. Se määrää, että yrityksen/työnantajan on maksettava samasta työstä molemmille sukupuolille samaa palkkaa. Kuulostaa tasapuoliselta. Mutta riittääkö se?  Me ansaitsemme elinaikanamme muutakin tuloa ja saamme muita rahallisia etuuksia kuin palkkaa. Tässä tutkimuksessa selvitän, mitä tapahtuikaan kun vain palkka määrättiin lailla maksettavaksi samana ja muu tuloihimme vaikuttava lainsäädäntö jätettiin tasa-arvolain ulkopuolelle?

Tarkastelukulmana on esimerkki, missä samana vuonna syntyneet mies ja nainen tekevät koko elinaikansa saman työnantajan palveluksessa samaa työtä 20-vuotiaasta 60-vuotiaaksi jääden sitten eläkkeelle.

Tutkimuksen ydin on se tosiasia, että ihminen elää muustakin kuin kuukausipalkasta. Ihminen elää myös eläkkeestä, sairauskorvauksista ja palkasta pidätetyistä verovaroista suoritettavista etuuksista. Jos keskimääräinen verotus on 30 %, ihmiselle itselleen jää palkasta 70 %, joka siis on samansuuruinen miehelle ja naiselle samasta työstä.
Verojen lisäksi työnantaja maksaa palkkaan sidottuja eläkemaksuja (noin 22%) ja Sotu-maksuja (noin 3 %) palkan määrästä. Lisäksi tulevat lailla palkkaan sidotut työtapaturmavakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutusmaksu ja vakuutetun  sairausvakuutusmaksu. Jos 70 % määrätään lailla tasa-arvoiseksi asiaksi, miksei lainsäätäjää kiinnosta
samanarvoisuuden toteutumiseksi myös se, miten jaetaan sukupuolten kesken se liki yhtä suuri rahamäärä, joka vastaa noin 60 % palkkasummasta?


Tutkimukseni ydinkysymys kuuluu: Tuottaako sama keskituntipalkka saman laatuisesta ja määräisestä työpanoksesta sekä miehelle että naiselle saman elinikäisen rahallisen lopputuloksen ottaen huomioon palkan ja palkkaan lainsäädännöllä sidotut muut etuudet ja velvollisuudet?  

Tutkimusmenetelmänä on panos-tuotos-analyysi.

Paluu sisällysluettelosivulle