VÄLILASKELMA
2
ERI PITUISEN
TYÖAJAN VAIKUTUS
Kirjan
paperiversion jo tultua painosta sain luettavakseni Tilastokeskuksen
julkaisun: Työmarkkinat 2003:8 Työajan muutokset Laura Hulkko
(toim).
Siinä tutkitaan kahden erilaisen otoksen (työvoimatutkimus ja
ajankäyttötutkimus) antamia tuloksia työajoista.
Kirjassa on monta taulukkoa miesten ja naisten viikkotyöajoista.
Esim:
Työaika
h/viikossa 2002
Miehet Naiset
Ero-%
Työvoimatutkimus
40,1 35,9
-10,5 %
Palkansaajat
38,5
35,3 - 8,3 %
Ylemmät toimih.
39,2 36,1
- 7,9 %
Alemmat toimih.
37,6 35,3
- 6,1 %
Työntekijät
38,6
34,6 -10,9 %
Yks. Sektori
38,9
34,6 -11,1 %
Valtio
37,9 36,3
- 4,2 %
Kunnat
36,8
36,2
- 1,6 %
Ajankäyttötutkimus
38,1 29,5
-22,6 %
Toimihenkilöt
36,7
29,3 -20,2 %
Työntekijät
36,5
28,3
-22,4 %
Työvoimatutkimuksessa kysellään puhelimitse, mitä
teitte viime/toissa viikolla.
Ajankäyttötutkimuksessa työntekijä
täyttää tosiaikaisesti päivälomaketta, joka
menetelmänä on luotettavampi.
Kirjan liitteessä 1 tutkija Hannu Pääkkönen
sanoo mm: "Haastattelemalla saatu työaika yliarvioi etenkin
naisten ja pitkiä työaikoja tekevien työaikoja (Niemi
1993; Robinson & Bostrom 1994; Robinson ym. 2002)."
Ennenkuin minulla on tarkempaa tietoa, miten tutkimusaineistosta
saadaan samaa työtä tekevien miesten ja naisten
viikkotyöaikojen erot, käytän tässä varovaista
arviota, eli työaikojen eroprosenttina lukua 12, jolla kertoimella
korjattu
miehen ansio on
0,79 senttiä aina kun nainen saa euron,
kun vertaamme yhden tunnin työstä saatuja
elinikäisiä ansioita keskenään.
Paluu
sisällysluettelosivulle