OSA 2

JATKOTUTKIMUKSEN AIHEITA

1. Mieheltä ja naiselta peritään samaa sotu-ym. maksuja, vaikka kustannukset tuskin ovat yhtä suuret. (Naisten sairastuvuus       on suurempaa ja naiset saavat enemmän kansaneläkettä kuin miehet). Pyrin  laskemaan seuraavaan painokseen tämän osuuden vaikutuksen.

2. Jatko-opintoihin valitaan enemmän naisia kuin miehiä, vaikka ei ole osoitettu, että naiset olisivat  miehiä älykkäämpiä.                 Opetusjärjestelmämme on siten epätasa-arvoinen sen suhteen, ketä koulutetaan, ketä jätetään kouluttamatta.  Miehiä jää siis koulutuksen ulkopuolelle, ja heidän sijastaan koulutetaan  heitä vähemmän älykkäitä naisia. Lasken seuraavaan painokseen tästä verovaroilla rahoitetusta  kustannuksesta naisten saaman tasa-arvon vastaisen hyödyn.

3. Lääkäreiden palkkatutkimuksessa saatiin selville mm. sellainen tulos, että miehet ovat työteliäämpiä kuin naiset.                           (Referaatista ei käy ilmi, onko luvuissa mukana myös palkaton ylityö.) He tekevät enemmän päivystystä ja vapaaehtoisia lisävuoroja. Naiset ovat enemmän vuorotteluvapailla, osa-aikaeläkkeillä  ja myös siirtyvät eläkkeelle aikaisemmin. On selvää, että jos työnantajan tarvitsee palkata saman työmäärän tekemiseen enemmän naisia kuin miehiä, se tuo työnantajalle lisäkustannuksia (työtilat, työvälineet, ruokailu, parkkipaikat, atk, puhelin yms). Yritän laskea ensi painokseen tämänlaisen naistentyönantajalle aiheuttaman lisäkustannuksen suhteessa palkkakustannuksiin, jotta voimme hyvittää työteliäämpiä miehiä.

4. Asevelvollisuuden haitallinen vaikutus miesten jatko-opintoihin.
    Kun puolet ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon ja vain noin 40 % saa jatko-opintopaikan ensi yrittämällä, merkitsee se sitä, että iso osa joutuu pääsykokeisiin joko varusmiespalvelun jälkeen tai kesken sitä. Jokainen tuon palveluksen suorittanut tietää, kuinka haitallinen vaikutus sillä on opitun päässä pysymiseen. Siksi varusmiespalvelun suorittavat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa oman ikäluokkansa naisten kanssa. Tämä huomioitiin aikanaan lisäpisteillä, mutta sitten ne on poistettu muka epätasa-arvoisina. Asiaa pitää tutkia: Mikä on miesten sisäänpääsyprosentti ennen varusmiespalvelua ja mikä sen jälkeen. Jos eroa on, on  asialle tehtävä tasa-arvon nimissä jotain.


5. Palkattomat ylityöt.
   Kaikki tietävät, että Suomessa maan tapaan kuuluu tehdä palkatonta ylityötä. Itsekään en ole saanut elämässäni tuntiakaan ylityökorvauksia. Työhönottohaastattelussa yleensä sovimme suullisesti, että ylityöt on otettu huomioon palkassa ja että kyseisen haastattelun jälkeen emme keskustele ylityökorvauksista. Eräässä työpaikassa asiasta oli jopa maininta kirjallisessa työsopimuksessa. Toimin eräässä työpaikassa  luottamusmiehenä ja tiesin, että tuollaiset sopimukset ovat työaikalain vastaisia. Ekonomiliitto on laskenut jäsenistönsä palkattoman ylityön olevan 8 tuntia viikossa. Vaikka palkatonta ylityötä ei virallisesti raportoida työaikalaskemissa on myös Tilastokeskus tutkinut asiaa. Miehet tekevät enemmän palkatonta ylityötä kuin naiset ja yritän saada tilastoista korjauskertoimen laskelmaani.

   14.10.2006 julkaistiin Helsingin Sanomissa tutkimus, jonka mukaan akateemisesti koulutetut keskimäärin neljä vuotta työelämässä olleet naiset tekevät alle tunnin vähemmän työtä viikossa kuin vastaavat miespuoliset työtoverinsa. Esimerkiksi 50 minuuttia vähemmän viikossa merkitsee 40 tuntisen työviikon mukaan laskettuna yli kaksi prosenttia. Tutkittavaa siis riittää  jatkossakin.

6.  Matkapuhelimen käyttö työasioissa
     Itse sain ensimmäisen työnantajan matkapuhelimen 1991 ja silloin sitä piti pitää auki 24/7 työasioiden hoitoon. Myöhemmin ostin (lisäksi) itselleni oman matkapuhelimen ja työpuhelin oli auki arkipäivinä 07-19. Paljonko miehillä ja naisilla on työnantajan puhelimia ja kuinka paljon niitä käytetään työasioiden hoitoon varsinaisen työajan ulkopuolella?


Paluu sisällysluettelosivulle