OSA 4

Arvioita lukemistani palkkojen tasa-arvojulkaisuista

Kaikkien lukemieni tasa-arvojulkaisujen, jotka käsittelevät palkkoja, puute on se, etteivät ne näe metsää puilta. Ihminen elää muustakin kuin kuukausipalkasta. Ihminen elää myös eläkkeistä, sairauskorvauksista ja palkasta pidätetyistä verovaroista
suoritettavista etuuksista. Jos verotus on 30 %, ihmiselle itselleen jää palkasta 70 %. Verotuksen lisäksi työnantaja maksaa tai pidättää palkkaan sidottuja tel-maksuja ja Sotu- ja muita maksuja noin 30 % palkan määrästä. Jos 70 % palkasta määrätään lailla tasa-arvoiseksi asiaksi, miksei lainsäätäjää ja tutkijoita kiinnosta jaetaanko tasa-arvoisesti myös se toinen rahamäärä, joka vastaa 60 % palkkasummasta? Eli miksi rajoittaa tasa-arvo vain kuukausipalkkaan?

Tutkimuksissa yleensä lähdetään koko maan palkka-aineistosta, jossa tuo palkkaero on lähtökohtana ja yritetty erosta poistaa selityksen omaavat osuudet. Lopussa jäljelle jää ns. ”selittämätön palkkaero”. Yleinen virhe on kertoa tuon eron olevan tasa-arvon vastainen naisen ja miehen välinen palkkaero. Jos näin olisi, sehän ei olisikaan ”selittämätöntä” palkkaeroa.

Tutkijat kaikissa kirjoissa toteavat, etteivät he pysty osoittamaan sukupuolista sortoa palkoissa, mutta eivät pysty myöskään selittämään, mitä on tuo ”selittämätön palkkaero”.
Mitäpä jos se onkin miesten paremmuutta
- miehet tekevät enemmän työtunteja kuukausipalkkaansa kohden
- miehet ovat tehokkaampia
- miehet ovat vahvempia
- miehet ovat nopeampia
- miehet ovat tarkempia
- miehet ovat joustavampia
- miehet ovat painetta kestävämpiä
- miehet ovat tähän tehtävään älykkäämpiä
- miehet tekevät raskaampia, likaisempia, työajoiltaan hankalampia töitä
- miehet saavat enemmän palkkaa ylitöistä, urakkatöistä, ryhmätöistä ja palkkiotöistä
- miehet käyttävät vähemmän hyväkseen osa-aikaeläkettä, vuorotteluvapaata jne. ja jäävät eläkkeelle myöhemmin

Valtiolta ja kunnista homogeenisia aineistoja löytyy. Siksi kaikissa lukemissani tutkimuksissa kunnilla ja valtiolla esiintyy hyvin vähän selittämätöntä palkaneroa, joka merkitsee mielestäni sitä, että palkaneroa samasta työstä ei todellisuudessa ole.

Yhteenveto palkkatutkimuksista

Mitä tarkemmin työtä, työnantajaa ja työntekijää voidaan tilastoida, sen lähemmäksi nollaa naisten ja miesten välinen palkkaero menee samasta työstä (määrä, laatu) tutkimusten mukaan. Eihän  markkinatalousmaassa muuten voi ollakaan.

Mielipiteeni palkkatutkimuksista

Tähänastisia miesten ja naisten välisiä palkkaerotutkimuksia, jotka ovat perustuneet tilastokeskuksen kokomaan palkka-aineistoon kaikkine puutteellisuuksineen, pidän akateemisina laskuharjoituksina, joilla ei ole lähtöaineiston hataruuden vuoksi riittävää yhtymäkohtaa todellisuuteen, jos niillä yritetään todistaa naisten saavan liian pientä palkkaa miehiin verrattuna. Ja kun näitä tutkimuksia asiaa ymmärtämättömät ovat ryhtyneet tulkitsemaan, on syntynyt pseudotieteellisiä loppupäätelmiä.

Itse asiassa, kun yhdistämme muut palkkatutkimukset ja minun tutkimukseni, voidaan helposti tulla päätelmään, että 20 %:n palkkaero miesten ja naisten kokonaispalkkasummien välillä maassamme onkin liian pieni, kun otamme huomioon miesten ja naisten tekemän työn vaativuuden, laadun (kvaliteetti) , määrän (kvantiteetti)  ja luonteen ja palkkaan sidotut muut etuudet ja velvollisuudet.

Paluu  sisällysluettelosivulle