Ajankäyttötutkimusten arvostelua

Kun ajankäyttötilaston teko on luokitukseltaan ja otokseltaan vaikeaselkoista ja miehille epäedullista, ei ole ihme, että siitä tehdään varsin erilaisia tutkimuksia.

Tutkimus 1
Ensiksi tehty tutkimus: Tilastokeskus, 2001; Iiris Niemi, Hannu Pääkkönen:"Ajankäytön muutokset 1990-luvulla" (ISBN 951-727-964-7) on tutkimuksista perusteellisin ja luotettavin. Jos teitä epäilyttää ajankäytöstä lausutut väitteet,
kannattaa asia tarkistaa tästä tutkimuksesta. Toki sillä varauksella, että se mitä olen sanonut aineiston otannasta ja luokituksesta muilla sivuilla,koskevat tätäkin tutkimusta.



Tutkimus 2
Vuonna 2007 ilmestyi Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus:
"Työtä eri elämänvaiheissa ja ajankäyttö – Äidit ja ikääntyvät" Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja sarjassa (no 2007:73)

Sen puutteena on elinkaariajattelu. Naista tarkastellaan eri elämäntilanteissa. Ensin yksinelävänä, sitten "naimisiin"menevänä, lapsen saavana, kouluikäisen lapsen kanssa, avo/avioliitossa lasten lähdettyä ja lopuksi leskenä, sillä miehethän kuolevat keskimäärin  6 vuotta ennen naista. Koska otoksessa on merkittävämäärä yksinhuoltajia, kuulunee yksinhuoltajuus myös naisen elinkaareen. Miesyksinhuoltajia ei otoksessa ole tilastollisesti merkittävää määrää.

Tutkimus korostaa koko ajan kuinka paljon nainen tekee enemmän kotitöitä kuin mies.Yhteenvedot tekevät miehestä lusmuilijan, koska tutkimuksessa ei oteta huomioon sitä, että ansiotöitä mies tekee noin 8 tuntia viikossa enemmän  kuin nainen. Sen asian korostaminen, että nainen tekee 9 tuntia viikossa enemmän kotitöitä kuin mies, ei tuntusi niin pahalta, jos miehen 8 tunnin ansiotyöenemmyys tunnustettaisiin. Ja tuokin luku on saatu aineistosta "yli 10-vuotiaat".

Tästä tutkimuksesta voin sanoa, että ottaen huomioon aineiston otannan, kotitöiden luokituksen ja näihin liitetyn elinkaariajattelun, lopputulos on elinkaariajattelun osalta mielestäni todelliselle elämälle vierasta akateemista pseudotiedettä.

Paluu