Milja Saaren väitöskirja on poliittinen, feministinen ja tosielämän tasa-arvofaktoista piittaamaton
Helsingin yliopiston verkkosivuilta voi lukea Milja Saaren väitöskirjan, joka ei perustu faktoihin vaan on poliittisfeminististä tieteen valeasuun puettua propagandaa. Jokaisen miehen tulisi lukea tämä väitöskirja, niin hän ymmärtäisi, kuinka tasa-arvoista on feministinen tasa-arvopolitiikka tänään.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/165108
HTK-ohjeessa (HTK = hyvä tieteellinen käytäntö) kerrotaan tiedevilpistä näin: Tulosten vääristelyllä tarkoitetaan tieteellisesti perusteetonta tutkimustulosten muuttamista tai valikointia. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen.
Väitöskirjan väitteet palkkasyrjinnästä ja palkkaeroviittaukset eivät ole EU:n palkkatasa-arvoperiaatteen mukaisia. Seuraavassa kuusi palkkavertailuun liittyvää lähdettä, jotka jätetään väitöskirjassa mainitsematta:
Lähde 1: EU:ssa palkkaero lasketaan EU-komission mukaan seuraavasti: ”Naisten ja miesten tuntiansioiden (ennen verojen ja sosiaaliturvamaksujen vähentämistä) välinen keskimääräinen ero tunnetaan sukupuolten palkkaerona. Se on EU:n virallinen määritelmä.”
Lähde 2: EU-parlamentin päätöslauselma 2008/2012(INI) Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta sanoo:
G. katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin, …
(Englanninkielisessä versiossa tuottavuustermit ovat quantitative and qualitative productivity)
Lähde 3: Bruttoperiaatteella tehdyistä palkkaerolaskelmista EU Directorate General for Justice
(julkaisussa: Tackling the gender pay gap in the European Union) ilmoittaa seuraavaa: "In the EU, the gender pay gap is referred to officially as the ‘unadjusted gender pay gap’, as it does not take into account all of the factors that impact on the gender pay gap, such as differences in education, labour market experience, hours worked, type of job, etc." Samaa sanovat YK ja ILO webinaarissaan.
Suomeksi: Korjaamattomat palkkaerolaskelmat eivät ota huomioon sellaisia sukupuolten palkkaeroon vaikuttavia tekijöitä kuin erot koulutuksessa, erot työkokemuksessa, erot tehdyissä työtunneissa, erot työtehtävissä jne. Siksi korjaamattomat bruttopalkkaerolaskelmat eivät ole lähteen 2 mukaisia tasa-arvoisia palkkavertailuita.
Lähde 4: ILO ja YK: (ILO - UN Global Compact webinar march 2011)
”Equal Pay for Work of Equal Value: How do we get there?
Why Gender Pay Gap?
Charasteristics of individuals and organizations:
- Educational level and field of study;
- Work experience and seniority;
- Number of working hours;
- Size of organization and sector activity”
Lähde 5: ILO 100 –sopimus vuodelta 1951.
Sopimuksessa luetellaan ne lisät, jotka eivät ole palkkasyrjintää ja jotka siksi tulee poistaa tasa-arvoisesta palkkavertailusta.
Lähde 6: Ex. tasa-arvovaltuutetun varatuomariTuulikki Petäjäniemen lausunto STM:n julkaisussa Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:80: Selvitys samapalkkaisuutta edistävän palkkausjärjestelmähankkeen tarpeellisuudesta”. Hän sanoo: ”Vakiintunut käsitys työmarkkinoilla ja oikeuskäytännössä on, että kokoaikaisesta ja osa-aikaisesta työskentelystä sekä yli- ja lisätöistä tai erilaisista olosuhdelisistä johtuvat palkkaerot ovat hyväksyttäviä.”
Seuraus: Edellä olevan perusteella bruttoperiaatteella lasketut palkkaerolaskelmat, kuten STM:n käyttämä Tilastokeskuksen kuukausipalkoista tehty ansiotasoindeksitilasto, eivät ole tehdyt tasa-arvoisesti, vaikka niitä esitellään väitöskirjassa todisteena palkkasyrjinnästä. Tasa-arvoiseksi palkkaerolaskelmaksi voi kutsua vain sellaista, jossa edellä (Lähteet 2-6) mainitut palkanmaksuun vaikuttavat taustamuuttujat huomioidaan. Milja Saaren väitöskirja ei käsittele tasa-arvoa, sillä siinä ei ole viitattu yhteenkään tutkimukseen, joka olisi tehty tasa-arvoperiaatteiden mukaan noudattaen yllä olevia EU:n virallisia tasa-arvomäärityksiä. Väitöskirjassa ei esitetä yhtään tutkimusta, joka osoittaa, että palkkasyrjintää on olemassa.
Kun EU:n oikeudellinen toimisto (European Commission – Directorate-General for Justice) on ottanut kantaa, mikä on tasa-arvoinen palkkavertailu, Milja Saaren väitöskirjan väitteet palkkasyrjinnästä ovat EU-oikeuden vastaisia, koska hänen väitöskirjansa perustuu siihen todistamattomaan väitteeseen, että palkkaeroa on olemassa.
Saari sanoo väitöskirjassaan: ”En ota väitöskirjassani kantaa siihen, mikä on ”oikea” tapa laskea sukupuolten välistä palkkaeroa tai paljonko palkkaero ”oikeasti” on.” Tämä lause pitää sisällään implisiittisen väitteen, että palkkaeroa on olemassa. Saari sanoo väitöskirjassa esimerkiksi näin: ” Kaikesta tästä oikeudellisesta kehityksestä ja poliittisesta liikehdinnästä huolimatta sukupuolten välinen palkkaero ei ole merkittävästi pienentynyt.” Miten ihmeessä Helsingin yliopistossa hyväksytään väitöskirja palkkaeroista, vaikka väittelijä ei halua eikä pysty osoittamaan, että Suomessa on edes olemassa palkkaeroja? Siitä huolimatta, että väittelijä luopuu todistamasta, että palkkaeroa on, hän esittää väitöskirjassaan taulukoita, tilastoja ja tutkimusviittauksia, joiden hän antaa ymmärtää antavan todistuksen palkkaerojen olemassaolosta. Hän julkaisee väitöskirjassaan itse useita tilastoja, jotka kaikki ovat ristiriidassa Lähteiden 1-3 kanssa, esimerkkinä Kuvio 1 sivulla 33 ja väitöskirjan Liite 1.
Saari ”syyttää” kahdessakin eri kohdassa väitöskirjaa miesjärjestöjä, Elinkeinoelämän keskusliittoa ja kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koskea siitä, että nämä ovat ”keksineet”, että tehdyt työtunnit tulee huomioida tasa-arvoisessa palkkavertailussa. Syytös ei osu oikeaan kohteeseen, sillä kuten Lähteet 1-3 osoittavat, nämä ajatukset ovat syntyneet demokraattisessa järjestyksessä EU-parlamentissa/komissiossa jo vuonna 2008, jota seikkaa väitöskirjassa ei mainita. Itse asiassa koko ajatus saman työpanoksen vertaamisesta on mukana jo ”Rooman sopimuksessa”, jonka samapalkkapykälä on nykyisen ”Lissabonin sopimuksen” pykälä 157. Se sanoo: ” Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että:
• a) palkka, joka maksetaan työn tuloksen perusteella, lasketaan saman mittayksikön mukaan;
• b) palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä.”
Miksi syyttää miesjärjestöjä, EK:ta ja Susanna Koskea tehdyn työpanoksen huomioimisesta, kun EU, YK ja ILO määrittelevät sen? Milja Saari kirjoittaa tasaarvovaje.fi –sivustolla näin: ” Median uutisoinneissa puhutaan aina vain yleisesti hoitajien palkoista. Niihin lasketaan usein lisät mukaan, mikä on väärin. Lisät ovat korvausta siitä, että tehdään töitä epäinhimillisinä kellonaikoina ja silloin kun muut istuvat joulupöydässä.” Miksi Milja Saari esittää väitöskirjassaan pelkästään sellaisia tilastoja ja tutkimuksia, joissa nämä ILO 100 –sopimuksen vastaiset lisät ovat mukana. Miksi Milja Saari ei tee niin kuin sanoo?
Vanhimman vaatimuksen kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tuottavuuden huomioimisesta palkoissa olen löytänyt Karl Marxin teoksista. Yleistettynä hän sanoi, että työntekijä myy vapaa-aikaansa ja työpanostaan maan, tehtaan tai työvälineiden omistajalle.
Saari sanoo väitöskirjassaan: ” Muutosta kuvastaa esimerkiksi se, miten naisliikkeen aikaisemmin omistamaa palkkatasa-arvoslogania ”Naisen euro on 80 senttiä” on alettu purkaa osiin, selittää pois ja haastaa esimerkiksi miesliikkeen vastasloganilla: ”Miehen vuosi on 11 kuukautta”. Saari ei anna lähdeviitettä väitteelleen, eikä tällaista slogania löydy miltään miesliikkeeltä hakukoneella etsittynä. Mutta esimerkiksi Reija Lilja piti jo vuonna 2000 tärkeänä palkkakuilun hajottamista komponentteihinsa. Näin voitiin hänen mukaansa paikantaa tasa-arvopolitiikan kohteita.
Mitä vikaa muuten siinä on, että slogan ”naisen euro on 80 senttiä” kyseenalaistetaan, kunhan se tehdään tieteellisesti kestävin tutkimuksin? Vastustaako Saari sloganin totuusarvon tutkimista? Eihän se slogan perustu yhteenkään vertaisarvioituun tasa-arvoisesti tehtyyn tutkimukseen. Saari viittaa mm. Juhana Vartiaisen tutkimukseen: ”Sukupuolten palkkaeron tilastointi ja analyysi”, mutta Vartiainen sanoo jo esipuheessaan, ettei hän ole ottanut huomioon työaikojen eikä ylitöiden vaikutusta. Raija Julkunen sanoo: ”Palkkakuilun hajottaminen osiin ei välttämättä käänny naisystävällisen politiikan välineeksi.” Tätäkö Milja Saarikin pelkää? Miksi politiikan pitää olla naisystävällistä, eikö tasa-arvoinen politiikka riitä feministeille?
Väitöskirja on lukemamme perusteella feministinen poliittinen väitöskirja. Se valikoi, mitä EU:n ja suomalaisten toimijoiden kannanottoja se käsittelee ja mitä jättää käsittelemättä. Yllä esitimme Lähteet 1-6, jotka ovat epäedullisia tälle väitöskirjalle ja niinpä ne on ”unohdettu”.
Poliittiseen puoleen emme halua puuttua enempää, sillä tutkimusseuramme perustaa kannanottonsa tieteellisesti todistettavissa oleviin faktoihin. Feministisessä politiikassa ”tutkimusta” voidaan näköjään tehdä faktoista välittämättä.
Väitöskirjan läpipääsyyn ovat osallistuneet seuraavat henkilöt: Ohjaajina Johanna Kantola sekä Kevät Nousiainen, opponenttina Päivi Korvajärvi, kustoksena Anne Maria Holli ja arvosanalautakunnan jäsenenä Pertti Ahonen.
Helsingin yliopisto oli Shanghain yliopiston tekemässä maailmanlaajuisessa yliopistojen vertailussa sijalla 59. Kauhulla ajattelemme millaisia tasa-arvon valepukuun kirjoitettuja väitöskirjoja ne 17 000 sitä alemmilla sijoilla olevaa yliopistoa hyväksyvät?